Gestalt
Gestalt-terapia, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä hahmoterapia, on 1950-luvulta alkaen vakiintunut psykoterapian laji. Kansainvälisen nimen taustalla on saksan sana Gestalt, joka merkitsee paitsi hahmoa myös muotoa, rakennetta tai kokonaisuutta.
Gestalt-terapia korostaa ihmisen kokemusta nykyhetkessä ja toimintaa erilaisissa suhteissa ympäristöömme. Tulkinnan ja analysoinnin sijasta työskentely keskittyy omien välittömien havaintojen, kehollisten tuntemusten, ajatusten ja tekojen tiedostamiseen. Niistä tietoisemmaksi tuleminen tekee mahdolliseksi arvioida asenteita ja ajatuksia, joita on nielaissut ympäristöstään tarkemmin ajattelematta. Terapia kasvattaa kykyä tehdä valintoja, joita sisäistetyt säännöt ja omat kuvitelmat ovat estäneet tekemästä.
Selviytymiskeinot
Vuorovaikutuksen tarkastelu ja kokemus kontaktista on keskeistä. Ihminen syntyy suhteisiin ja vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Erityisesti lapsuudessa olemme oppineet selviytymiskeinoja, jotka saattoivat olla alun perin toimivia, esimerkiksi tilanteissa jotka koimme uhkaaviksi tai jotka saivat aikaan häpeää. Meillä on taipumus turvautua näihin tuttuihin selviytymiskeinoihin (vetäytyminen, hyökkääminen, lamaantuminen, mielistely jne.) vaikka ne eivät enää toimisi aikuiselämän tilanteissa. Terapiassa on mahdollista tulla tietoiseksi näiden toimintamallien vaikutuksista tässä ja nyt. Tietoisuus tekee mahdolliseksi nähdä, että on lopulta kyse valinnoista. Meillä on mahdollisuus valita toisin kuin aina ennen.
Kenttä
Gestalt-terapiassa puhutaan ”kentästä”, missä asiat ja ihmiset ovat toisiinsa kytköksissä ja vaikuttavat kaikki kokonaisuuteen. Myös terapiaistunnossa syntyy kenttä ja kontakti, josta istunnon molemmat osapuolet ovat vastuussa. Terapeutti sitoutuu ja antautuu vuorovaikutusprosessiin ja siihen mitä kontaktissa tapahtuu. Dialogi terapeutin kanssa auttaa asiakasta tiedostamaan omaa suhdettaan itseensä ja toisiin niin terapiatilanteessa kuin sen ulkopuolella. Tavoitteena on tulla tietoiseksi omasta tavasta ilmaista tai olla ilmaisematta tunteita ja tarpeita ja olla suhteessa ympäristöönsä. Emme ole niinkään erillisiä yksilöitä kuin kentällinen suhteita.
Terapia käytännössä
Nykyhetkeä tarkastellaan terapiassa luovasti ja kokemuksellisesti. Puhumisen ohella voidaan käyttää kullekin asiakkaalle soveltuvimpia toiminnallisia menetelmiä. Terapeutti saattaa ehdottaa erilaisia keinoja mielikuvituksen ja tunteiden avaamiseksi, jotta tiedostamattomat lukkiutuneet asenteet ja toimintatavat pääsisivät näkyviin. Myönteinen muutos käynnistyy, kun asiakas alkaa hyväksyä itsensä sellaisena, millaiseksi eletty elämä on hänet muovannut. Mutta asiakkaan ei ole tarvis muuttua, vaan pikemminkin tulla yhä enemmän omaksi itsekseen ja karistaa yltään tarpeeton painolasti.